Kaikki ihmiset kykenevät luovuuteen.
Idea ei synny käskemällä.
Se välähtää- ja katoaa, jos sitä ei huomaa.
Luova ihminen ei ole se, jolla on eniten ajatuksia, vaan se, joka tarttuu niihin ajoissa. Ajatus on nopea. Epäröinti on hitaampaa.
Luovuus kasvaa siellä, missä epäonnistuminen on mahdollista. Kun jokin ei toimi, mieli pakotetaan etsimään uutta. Siksi ratkaisemattomat ongelmat ovat usein luovuuden alku, eivät sen este.
Kokemus ruokkii ideaa. Mitä monipuolisempi kosketus maailmaan, sitä useampia yhdistelmiä mieli pystyy tekemään. Monet oivallukset syntyvät juuri rajapinnoissa, ei yhden alan sisällä.
Virikkeet herättävät mielen, mutta liiallinen arviointi tukahduttaa sen. Luovuus on pohjimmiltaan yksilöllinen prosessi: se tarvitsee tilaa, rytmiä ja vaihtelua.
Suurin osa ajattelustamme on intuitiivista. Kun jokin tuntuu loogiselta, se tarkoittaa usein vain, että se resonoi. Arvaaminen ei ole ajattelun vastakohta – se on sen alkumuoto.
Idea ei synny ponnistamalla, vaan huomaamalla.