Elämänkulku

Ihmisen psykologinen elämänkulku jäsentyy kolmeen päävaiheeseen.

1. Vastaanottamisen vaihe

Varhaislapsuudessa ihminen on avoin maailmalle. Hän oppii jäljittelemällä.
Keskeistä on:

• rytmi ja johdonmukaisuus → luottamus
• hoiva ja lämpö → turvallisuus
• Ilman näitä maailma koetaan arvaamattomaksi.

2. Laajentumisen vaihe

Lapsi ja nuori kääntyvät sisäänpäin ja tutkivat ajattelua, tunteita ja tahtoa.
Mielikuvitus on tässä ratkaiseva:
se rakentaa pohjan luovuudelle, ihmissuhteille ja myöhemmälle elämänvalinnalle.

Jos mielikuvitus tukahdutetaan, ihminen köyhtyy suhteissa ja etääntyy muista.

3. Toimintaperiaatteiden vaihe

Nuoruudessa suojaava lapsen maailma murtuu. Ihminen kohtaa todellisuuden.
Hän etsii asennetta, arvoja ja suuntaa:
Minkälainen maailma on – ja miten minä siihen asettaudun?

Aikuisuudessa painopiste siirtyy toiminnasta merkitykseen.
Kokemuksia jaetaan, vastuuta kannetaan, kokonaisuuksia nähdään.

Elämän vaiheet tiivistettynä

• 0–20 v: vastaanottaminen
• 20–40 v: toiminta
• 40+ v: periaatteet ja vastuu

Jos persoonallisuus ei herää nuoruudessa, ihminen jää riippuvaiseksi ympäristöstään ja jatkaa kapinaa auktoriteetteja vastaan koko elämänsä.

Rakkaus ja kehitys

Ihmisen tehtävänä on yhdistää:

• biologinen seksuaalisuus
• psykologinen eroottisuus
• ja lopulta henkinen rakkaus

Eroottisuus avaa todellisuuden uudella tavalla.
Vasta sen kautta ihminen kykenee tekemään henkilökohtaisia elämänvalintoja ja suuntaamaan elämäänsä sisältä ulospäin.
Elämänkulku ei ole ikäkysymys, vaan kyky siirtyä vastaanottamisesta vastuuseen.