Kardinaalihyveet

Kreikkalaisille järki oli ihmisen aateluuden merkki.
Ihminen oli ihminen vasta silloin, kun hän kykeni tunnistamaan hyvän ja kauniin.
Ajattelu ja tietäminen nähtiin korkeimpana inhimillisenä toimintana.

Kreikkalaiset loivat ensimmäisinä eurooppalaisessa perinteessä yksilöllisen etiikan: käsityksen siitä, millainen ihminen on ja pyrkii olemaan.

Varhain kiteytyi neljä päähyvettä, joita pidettiin hyvän elämän perustana:

Viisaus
Urhoollisuus
Itsehillintä
Oikeamielisyys

Platon katsoi, että kaikki hyveet voidaan johtaa näistä neljästä. Niitä alettiin kutsua kardinaalihyveiksi — sanasta cardo, ovensarana. Ne ovat ne ominaisuudet, joiden varassa kaikki muu kääntyy.

Hyveiden merkitys

Viisaus
Antaa ajattelulle johtoaseman.
Ilman viisautta ihminen reagoi; sen kanssa hän arvioi.

Urhoollisuus
Suojaa ihmisarvoa sekä ulkoista painetta että sisäistä luovuttamista vastaan.
Se ei ole uhmaa, vaan kestävyyttä.

Itsehillintä
Rajoittaa viettejä tuhoamatta niitä.
Se ei kiellä elämää, vaan estää elämää hallitsemasta ihmistä.

Oikeamielisyys
On sielun sisäinen järjestys.
Tila, jossa mikään osa ei estä toista tekemästä omaa tehtäväänsä.
Se on sisäistä sopusointua, ei ulkoista sääntöjen noudattamista.

Hyve ei ole moraalia  se on rakennetta.