Mitä on hyvinvointi?

Hyvinvointi on koettua elämän hyvyyttä.
Se ei ole sama asia kaikille.

Subjektiivinen hyvinvointi syntyy ihmisen omasta kokemuksesta:
tyytyväisyydestä, tunteista, merkityksellisyydestä, vaikutusmahdollisuuksista ja kasvusta.

Objektiivinen hyvinvointi perustuu siihen, mikä tekee ihmisestä ihmisen.
Kaikilla on yhteisiä tarpeita ja edellytyksiä: terveys, turvallisuus, vapaus, ihmissuhteet, aikaansaaminen ja elinympäristön laatu. Nämä eivät ole vain välineitä – ne ovat itsessään arvokkaita.

Hyvinvointi elää aina myös olosuhteissa.
Hyvä elämä on sellaista, jota muut tunnistavat ja arvostavat, ja jossa on tilaa elää omannäköisesti.

Hyvinvoinnissa on kaksi ulottuvuutta:

Hedoninen hyvinvointi liittyy mielihyvään ja tunteisiin.
Se tuottaa hetkiä, mutta ei yksin kanna elämää.

Eudaimoninen hyvinvointi syntyy merkityksestä.
Siitä, että elämässä on suunta.
Kun ihminen erottaa tärkeän mitättömästä ja toimii asioiden puolesta, joista voi olla perustellusti ylpeä.

Merkityksellisyys syntyy kytköksistä:
yhteydestä itseen, toisiin ja maailmaan.
Kokemuksesta, että minulla on väliä – ja maailmalla on väliä minulle.

Eudaimoninen hyvinvointi edellyttää:

• autonomiaa
• mahdollisuutta käyttää omia vahvuuksia
• turvallisuutta ja luottamuksellisia ihmissuhteita
• oppimista ja avautumista uusille näkökulmille

Hedonia lähtee ajatuksesta: maailma on minua varten.
Eudaimonia: minä olen maailmaa varten.

Todellisessa elämässä nämä eivät vastusta toisiaan – ne kietoutuvat yhteen.

Hyvinvointi on elämää, jossa ihminen hyväksyy itsensä keskeneräisenä,
on sinut menneisyytensä kanssa,
on läsnä tässä hetkessä
ja suhtautuu tulevaan toiveikkaasti.
Hyvinvointi on elämää, jossa ihminen voi kokea merkitystä, vapautta ja yhteyttä – sekä itseensä että maailmaan.
Hyvinvointi ei ole sitä, että elämä tuntuu hyvältä, vaan että elämä tuntuu omalta ja merkitykselliseltä.