Suorittaja ei ole koskaan tyytyväinen. Hän tekee asioita, koska niin pitää tehdä. Ei siksi, että ne olisivat merkityksellisiä.
Tekeminen irtoaa syystä. Nautinto katoaa. Lopulta ihminen ei enää tiedä, miksi hän tekee mitään.
Tehokkuus ei synny tekemällä enemmän. Se syntyy olemalla läsnä.
Olemisesta nouseva tekeminen
Olemisesta nouseva tekeminen on suorittamisen vastakohta. Kun ihminen on aidosti olemassa, hänellä ei ole kiire. Hän on siinä missä on ja tekee sitä mitä tekee.
Aika ei työnnä häntä eteenpäin. Odotukset eivät revi häntä eri suuntiin. Hetki ei ole väline seuraavaan hetkeen.
Aika ikään kuin pysähtyy odottamaan sisältöä.
Vahva oleminen
Olemisen tila on samanaikaisesti henkistä ja fyysistä rentoutta, myös kiireen keskellä.
Kun ihminen on vahvasti tässä ja nyt, hänen tekemisensä on juurevaa. Se ei ole reaktiota vaan ilmaisua.
Tällainen ihminen on sinut itsensä kanssa. Tunteidensa. Tarpeidensa.
Ja juuri siksi hän kykenee kohtaamaan myös toiset.