Vastakkainasettelu

Vastakkainasettelu ei synny eri mieltä olemisesta. Se syntyy siitä, ettei ajatusta eroteta ihmisestä.

Antiikin Kreikassa ymmärrettiin ratkaiseva asia:
– ajatus ei ole sama kuin ajattelija.
Väite voi olla väärä ilman että ihminen on väärä.

Tämä erottelu mielen ja kehon, ajatuksen ja henkilön välinen raja on länsimaisen järkikeskustelun perusta.
Asiat voivat riidellä ilman, että ihmiset riitelevät.

Kun tämä raja katoaa, väite muuttuu loukkaukseksi.
Eri mieltä oleminen koetaan hyökkäykseksi.
Argumentti tulkitaan arvostelmaksi ihmistä kohtaan.

Silloin keskustelu ei enää koske totuutta,
vaan identiteettiä.
Ja identiteetti ei neuvottele.

Kun ajatus henkilöityy,
järki väistyy,
ja vastakkainasettelu alkaa näyttää moraaliselta sodalta.

Yhteiskunnat eivät hajoa mielipiteisiin. Ne hajoavat kyvyttömyyteen erottaa ajatus ihmisestä.